Ajattelin nyt vähän päivitellä itsestäni tänne asiata. Ja nimenomaan viimeaikaisia kuulumisia ja tapahtumia.
Ensinnäkin rohkaistuin nyt kesällä ja otin kielilävistyksen, josta olen jotenkin aina ollut kiinnostunut. Olen 21-vuotias ja äitini sanoi jälkikäteen silti painavan sanansa. "Mitäs sitten jos joudut magneettikuvaukseen?!". Itse järkeilin koko lävistyksen helposti: a) kerran se kirpaisee b) jos en tykkää tai se aiheuttaa vaaraa, voin ottaa sen pois. Elämästä ei tarvitse tehdä mahdottoman vaikeaa. Päivääkään en ole vielä katunut, vaikka mukana se on keikkunutkin vasta pari viikkoa.
Lisäksi olen siis todella pistänyt ranttaliksi ja eronnut kirkosta. En olisi sitä koskaan uskonut 15-kesäisenä, sillä olin melko tiiviistikin mukana seurakunnan toiminnassa. Pidin isostelua erittäin mielekkäänä. Mutta mielestäni itselleen on oltava totuudenmukainen ja myönnettävä joskus asioita. Minä myönnän, ettei usko ole enää kuulunut elämääni, minuun itseeni oikeastaan. Olen viettänyt lähes vuoden varsinaisesti kommentoimatta aihetta mitenkään, koska en ole ollut selvillä omista ajatuksistani. Eli päätös ei ole ollut yhden yön hetkellinen mielenvikaisuuden tulos, vaan olen oikeasti ajatellut asioita. Olen miettinyt ja punninnut mielipiteitäni paljon. Todellisuudessa en usko muuttuneeni moisen asian takia mitenkään radikaalisti. Pyrin silti olemaan kiva ihminen.
Koko kesäni on koostunut töistä & töistä. Olen kipaissut kokonaiset kaksi kertaa mökillä (josta kaksi kertaa kävin naku-uimassa. Hui, miten villiä!), käynyt morjestamassa Antin siskoa Jokioisissa (road-trip!) ja muutaman kerran kävin Lahden satamassa. Pääasiallisesti olen siis ollut töissä ja hikoillut aivoni sulaksi mössöksi huoltsikkahommissa. Rakastan asiakaspalvelua, mutta etenkin kesällä se jatkuva "Höhhöh, no tarkeneeko täällä?" -läppä saa halun läimiä ihmisiä.
Ai niin, ja maalaan taulua. Ihan vakavissani, elämäni ensimmäistä varsinaista taulua. En olisi edes aloittanut koko urakkaa, ellen olisi inspiroitunut parhaan ystäväni Satun valmistuneesta maalauksesta. Satu on hyvä maalaamaan, mutta on niin itsekriittinen että sanoi maalauksen vievän eliniän. Ja silti hän sai sen valmiiksi. Aloinkin miettiä, miksen minä muka saa aikaiseksi yhtäkään maalausta. Pakko on siis yrittää & harjoitus tekee mestarin.
Öömömmöö, olen tällä hetkellä koukuttunut vihakierteeseen, jonka saan kun luen keltaisen lehdistön kommentointia. Ei kistus sitä adrenaliinin määrää, kun luen "uutisen" ja ihmiset ryntäävät kommentoimaan provosoivia tai tyhmiä vastauksiaan. Ja aina on ilmeisesti mainittava joko 1. kokoomus ja huono talous 2. ei ollut ennen vanhaan 3. kateus-kortti TAI 4. asiaa!
Juu-u, vapaa-aikani on aika monipuolista.
