En tahtoisi huolestuttaa, mutta..

Elämme keskiajalla. Esitän nyt esimerkkejä asiasta, mutta ensin valotan vähän, mistä puhun.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288706149970.html?pos=ksk-nln
Eduskunnan lakivaliokunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista. Äänet jakautuivat 10-6 ja lakiesitys ei tämän perusteella toteutuisi. Kuitenkin tulostakin enemmän minua järkyttivät kommentit ja niiden taso. Laatu oli näinkin huumaavaa:

"Hyvä, eipähän pian sekaannuta eläimiinkään!"
"Onpahan joillain järkeä edelleen eduskunnassa"
"Notta niinhän se on, että jo Jumala on säätänyt avioliiton miehen ja naisen välille, eikä sitä pidä kenekähän pilaaman"
"Hyvä, lapsia vaan kiusataan homovanhempien takia"
JNE samaa tuubaa tuli monessakin eri ripulimuodossa.

Eniten sydäntäni särkee tämä tyhmyyden määrä. Raamatulla ei ole mitään tekemistä ihmisten perusoikeuksien ja avioliiton kanssa. Jonkinmoisia avioliittoja tai ylipäänsä jotain liittoja on ollut ties kuinka kauan ennen the man Jesseä. Jos oikeudet ja lait muodostettaisiin Raamatun pohjalta, en varmaan saisi esittää näin kärkkäitä mielipiteitä, olenhan nainen. Ja koulutukseni olisi varmaan aika turhaa, koska olen luotu vain synnyttämään. Ylipäätään maamme ei olisi lainkaan sellainen kuin se on tänään.

1) Eläimiin sekaantuminen on typerin kommentti homoliitoista puhuttaessa. Miksi? Koska kaksi vapaa-ehtoisesti toisensa valitsevaa ihmistä ei ole millään tavalla verrattavissa ihmisen ja eläimen sekoiluihin. Tästä ei edes tarvitsisi puhua, koska ihmiset ovat ihmisiä ja eläimet eläimiä.

2) Järkeä? Satukirjan sekoittelu maan lakeihin ja ihmisten oikeuksiin ei ole järkeä. On päätä kivistävä mahdottomuus, että kaksi ihmistä ei saisi olla lain edessä yhdessä. Kirkkoon tunkemis -kommentit on taas syytä jättää ihan omaan arvoonsa, koska lakiesitys ei ole pakottamassa kirkkoa ottamaan homopareja vastaan. Pointti on että valtio vihkii (maistraatti) ja samalla syynättäisiin adoptio- ja perintäoikeudet samalle tasolle. Tämä on järkeä, että ihmisille suodaan samoja oikeuksia uskomisesta riippumatta.

3) Jumala ei luonut avioliittoa. Ja edelleenkään kirkkoa ei pyydetä vihkimään, joten ei pitäisi pakaroita kauheasti kutitella, kun ei se ole uskovaiselta ja hurskaalta ihmiseltä pois mitenkään. Jos Raamattu on niin hieno juttu elämässäsi, niin muistahan toteuttaa niitä lähimmäisen rakkaus ja tee kuten itsellesi tahdot tehtävän -kohtia hiukan paremmin.

4) Aivan, koska kiusatuksi tuleminen on aina kohteen vika. On naurettavaa vedota tällaiseen kommenttiin, koska kiusaaja on tapauksessa kuin tapauksessa ääliö. Vika on kiusaajan kotioloissa tai kasvatuksessa tai ihan korvien välissä, koska kiusaaminen ei ole hyväksyttävää minkään asian takia. Ja jos jonkun mukula kiusaa toista hänen homovanhempiensa takia, ovat kiusaajan vanhemmat ääliöitä, koska lapsi oppii paskat tapansa kotoa.

Homovanhempien morkkaaminen on taas yksi typeryyden multihuipentuma, sillä itsekin tiedän monen monituista perhettä, joissa on heterovanhemmat, mutta kummasti kasvatus ei ole lasten osalta yhtään hohdokkaampaa. Koska lapsi ei välitä, onko hänellä isä sekä äiti, vaan häntä kiinnostaa vanhemmiltaan saama rakkaus ja huolenpito. Ja tämä ei toteudu edes heteroperheillä.

Koko argumentti on huono, sillä sittenhän yksinhuoltajat olisivat automaattisesti huonompi vaihtoehto, koska jompikumpi vanhemmista puuttuu! Ja entäs jos lapsen äiti vaikkapa kuolee synnytyksessä? Lapsi nyt varmasti kasvaa traumatisoituneena, ei sen takia että mamma kuoli, vaan koska hänet kasvattaa yksi MIES.

Keksisin asiaa taas lisää vaikka kuinka paljon. Itse elän heterosuhteessa, eli lakiesitys ei vaikuttaisi minuun mitenkään, mutta tietysti tunnen asiakseni rummuttaa epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Ja niin meidän kaikkien ihmisten tulisi tehdä. Loppujen lopuksi kun ajattelee, ei ole kansalaisuuksia, ei suuntautumisia, ei sukupuolta, on vain ihmisiä. Ja siksi meidän tulisi olla hyviä toisillemme, ja unohtaa kaikki se perseily, joka niin kovasti tätä maailmaa rumentaa.

En edes ymmärrä, kuka ei haluaisi elää elämäänsä moraalisesti oikein, olla hyvä ja arvostaa muita. Ja erityisesti toteuttaa asiaa ensisijaisesti omalta kohdaltaan, ei kyylätä naapuriin ja huudella mitä se tekee väärin. Luulen, että jopa se kuuluisa Jessekin ajoi juuri sitä takaa.

Epäsosiaalinen lomaileva nörttipiirtäjä

Äiti aina sanoo, että jos jotain oikein yrittää, niin siinä voi onnistuakin. Viime päivinä olen vienyt nörttiyteni aivan uudelle tasolle piirustelemalla omia pokemoneja. Eikä ne edes ole ihan paskoja, että voin kai sanoa ihan ylpeydellä, että olen bongannut itsestäni uusia taitoja?

Olen tässä nyt tosiaan "lomaillut" eli ollut ilman työvuoroja, ja erikoisinta tosiaan on se, että mulla on aikaa piirtää ja lukea ja pelailla pelejä. Aika kivaa oikeastaan, kun ei tiedä mitä mikäkin päivä tuo tullessaan. Eniten on huolettanut oma epäsosiaalinen asenne, kun on vaan tehnyt mieli möllöttää ja olla itsekseen piirtämässä tai tekemässä muuta. Siitä monsterista huolimatta olen koettanut olla aktiivinen ja tavata ihmisiä, etten olisi aivan.. hylkiö? Mutta en voi sille mitään, että joskus valtaa himo vain lukittautua kotiin ja olla. Tehdä mitä huvittaa, ilman paineita.

Ikäväkseni olen poikennut omasta syömärutiinistani lomalla, mikä ei tietysti ole hyvä. Sorrun liikaan laiskotteluun, koska kerrankin se on mahdollista. Kun työt ovat arkenani kesällä, pysyn jonkinlaisessa rytmissä, mutta liika vapaa-aika sotkee kaiken.

Eli periaatteessa minun olisi syytä kiittää työpaikkaa jostain syrjäytymisen ehkäisemisestä?
Muttah, en jaksa päivittää enempää, olen nyt siis epäsosiaalinen myös blogilleni!

Huono päivittäjä

Olen taas vedättänyt lukijoita, ja A) vaihtanut blogin osoitetta (pakkosyodagnu.blogspot.fi) ja B) päivittänyt laiskaakin laiskemmin. Mutta kuten aina, voin taas selitellä ja kertoilla jopa kuulumisiani siinä samassa:

Kesäloma alkoi koulusta, ja minähän päädyin heti 6 päivää viikossa työtunteihin, joten vapaa-aikaa on ollut vähäkkäästi. Viime viikonloppuna oli semmoiset kepeät 11h työpäivät juurikin noiden valmistumisien johdosta, eli työporukkaa ei ihan hirveästi ollut.

Aikaani on syönyt myös mikäs muukaan kuin piirtäminen, sillä suunnittelen ahkerasti omaa sarjakuvaani. Ja aihekaan ei taida olla yhtään yllättävämpi kuin Pokemon! Päädyin ajatukseen aivan sattumalta, kun pohdiskelin miten saisin sarjakuvaintoni liikkeelle. Mistä saisin sopivaa harjoitusta ilman haastavaa käsikirjoittamista ja valtavaa ennakkosuunnittelua? Ymmärsin, että aiheen olisi oltava minulle mielenkiintoinen ja monipuolinen - ja josta tietäisin valmiiksi. Voisin soveltaa fanarttia johonkin valmiiseen ideaan ja saada siten harjoitusta! Nerokasta, eikö totta?

Aiheeseen sopivasti liittyen olenkin ostanut muutamat pelit, jotka pitävät minua myös kiireisenä vapaa-ajallani: Pokemon White & Pokemon White 2. Innostuin ajatuksestani jatkaa Pokemon -kokoelmaani, kun tietokoneellani ollut emulaattori alkoi takkuilla. Olenhan työssäkäyvä ihminen, miksi en ostaisi ihan varsinaisia pelejä itselleni? Vieläpä niitä, joiden kimppuun en PCllä vielä ehtinyt.

Tekosyyni alkavat loppua, sillä nyt pitäisi alkaa viikon vapaa töistä (muutokset ovat kuitenkin aina mahdollisia) ja olenkin ajatellut pyhittää aikaani ystäville, harrastuksilleni ja juurikin innostukseni vangitsevaan lenkkeilyyn! Olen pyrkinyt terveellisempiin elämäntapoihin, sillä eihän tässä itse kukaan täydellinen ole, ja muutos voisi tässä vaiheessa elämääni tehdä vain hyvää. En aio rasittaa itseäni olemalla liian ankara, sillä se jos mikä tappaa innostukseni välittömästi. This is how I roll - ilon kautta ja mukavuuteen pyrkien!

Ihanata ja erikoisen jännittävää kesäilyä myös muille kanssaeläjille! :-))