Äiti aina sanoo, että jos jotain oikein yrittää, niin siinä voi onnistuakin. Viime päivinä olen vienyt nörttiyteni aivan uudelle tasolle piirustelemalla omia pokemoneja. Eikä ne edes ole ihan paskoja, että voin kai sanoa ihan ylpeydellä, että olen bongannut itsestäni uusia taitoja?
Olen tässä nyt tosiaan "lomaillut" eli ollut ilman työvuoroja, ja erikoisinta tosiaan on se, että mulla on aikaa piirtää ja lukea ja pelailla pelejä. Aika kivaa oikeastaan, kun ei tiedä mitä mikäkin päivä tuo tullessaan. Eniten on huolettanut oma epäsosiaalinen asenne, kun on vaan tehnyt mieli möllöttää ja olla itsekseen piirtämässä tai tekemässä muuta. Siitä monsterista huolimatta olen koettanut olla aktiivinen ja tavata ihmisiä, etten olisi aivan.. hylkiö? Mutta en voi sille mitään, että joskus valtaa himo vain lukittautua kotiin ja olla. Tehdä mitä huvittaa, ilman paineita.
Ikäväkseni olen poikennut omasta syömärutiinistani lomalla, mikä ei tietysti ole hyvä. Sorrun liikaan laiskotteluun, koska kerrankin se on mahdollista. Kun työt ovat arkenani kesällä, pysyn jonkinlaisessa rytmissä, mutta liika vapaa-aika sotkee kaiken.
Eli periaatteessa minun olisi syytä kiittää työpaikkaa jostain syrjäytymisen ehkäisemisestä?
Muttah, en jaksa päivittää enempää, olen nyt siis epäsosiaalinen myös blogilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti