Olen taas kyllästymiseen asti tuskastellut maailmaa tänään. Olen kovin masentunut siitä, miten takapajuiselta Suomi tuntuu. Anteeksi, vikahan ei itse asiassa ole Suomen vaan iki-ihanien suomalaisten. Sanon itseäni optimistiksi, mutta minä todella haaveilen paremmasta maailmasta, jossa ihmiset loisivat hyvää ja kohtelisivat toisiaan hyvin.
Koen vastustajikseni juuri ne tuulipukuiset 1800-luvulle jämähtäneet suomalaiset, jotka ihastelevat Talvisotaa, valittavat ettei mikään ole "niin kuin vanhaan hyvään aikaan!", kokevat ev.lut.seurakunnan maailman ainoaksi oikeaksi näkemykseksi ja äänestävät persuja, koska "mitkään ulkomaalaset ei tähän maahan kuulu, minun pappa ei taistellu.." JOOPAJOO. Eräskin kauppareissu huokaisin toiveikkaana: "En malta odottaa sitä aikaa, kun vanhoilliset ihmiset häviävät jarruttamasta kaikkea".
Mutta minä todella haaveilen ja unelmoin siitä tulevaisuuden Suomesta, kun ihmiset eivät arvostele toisiaan uskonnon takia (koska se on kaikkien henkilökohtainen asia), eivät heidän seksuaalisuudestaan, ulkonäöstään, syntyperästään tai varallisuudestaan. Haaveilen ihmiskunnasta, joka tekee töitä tieteen saavutusten kasvattamiseksi, on ympäristövastuullinen ja ymmärtää, ettei maapallo ole vain ihmisten leluksi ja kulutukseen ilmestynyt hyödyke. Sen sijaan maapallo on kuin lapsi - Meidän tulisi pitää siitä huolta, jotta tulevaisuudessa sillä olisi halua huolehtia meistä. Toivon, että ihmiset haluaisivat kohdella muita hyvin, koska niin on oikein tehdä.
Mitä sinä voit tehdä parantaaksesi palan maailmaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti