Se ainainen pilkun rakastelija

Ah niin ahkera päivittelyni on saanut väistyä, kiitos Nintendon ja pääsykokeiden, joiden parissa olen siis askarrellut. Keskiviikkona 16. leimansa saanut pääsykoekutsu Lamkin tradenomiohjelmaan kolahti torstaina postiluukusta ja riemuahan riitti. Huima viikko aikaa lukea pari tekstiä, joista yksi on vielä hirvein mokellus, johon olen ikinä katseeni laskenut. Asiateksti, joka rönsyilee ja runoilee ja on aivan liian täynnä toistoa. Esimerkiksi koko asiatekstin alussa on tiivistelmä, jossa kerrataan mitä kussakin luvussa tapahtuu ("Luvussa 2 käsittelemme markkinoita ravistelevia ja toisiinsa kietoutuvia vastavoimia..", jokaisessa luvussa viitataan myöhempiin lukuihin ("Myöhemmissä luvuissa perehdymme vielä paremmin näihin vastavoimiin, jotka plaaplaa..") ja jokaisen luvun alussa on vielä esitelmöintiä, mihin nyt sitten perehdytäänkin ("Tässä luvussa tarkastelemme markkinoita myllertäviä vastavoimia, jotka kietoutuvat toisiinsa mitä moninaisin tavoin plaaplaa..". 

Yhtäkkiä tunsin koko ylioppilaslakkini painon sitä tekstiä lukiessani. Kuka kehtaa vihata minua niin paljon, että valitsee tällaisen laaduttoman ja liian pitkiä lauseita ja sanahirviöitä sisältävän aineiston? Ja ärsytyksen laannuttua ei auttanut kuin ottaa läppäri kauniiseen käteen ja koettaa silti lukea sitä suoranaista paskaa. Valitan, vaadin asiatekstini sellaisenaan. Joku roti ja laadunvalvonta sentään.

Kuitenkin, tärkeintä on että kutsu edes tuli. Aiemmissa merkinnoissäni kerroinkin, miten välivuosi lukion jälkeen aiheutti suorastaan häpeää, kun tunsi itsensä ihan tyhmäksi ja kelpaamattomaksi. Etenkin kun hinguin niin kovasti Lahden armaaseen Muotsikkaan sinne kuitenkaan pääsemättä. Mutta kuten äitee aina sanoo, ehkä se ovi ei sitten ole minulle tarkoitettu. Yhden välivuoden jälkeen olen avoin uusille urasuunnitelmille. Etenkin kun rakas työkokemukseni huoltoasemalla on opettanut niin paljon. Minä tosiaan pidän asiakaspalvelusta ja palveluiden kehittämisestä. Miksi en siis koettaisi opiskella jotakin näihin liittyvää? Etenkin kun tunnen olevani hyvä niissä asioissa.

Ilolla ja positiivisen kautta siis!