Tunnustan, olen kotitoukka. Kesällä muutettiin poikaystävä Anselmin (lempinimi, ei hätää!) kanssa Lahteen vuokralle, ja niinpä minusta kehkeytyi varsinainen kotilusmu. Mielenkiintoista sinänsä, koska nuorempana en halunnut olla kotona juuri ollenkaan, mutta oma koti onkin sitten ihan oma lukunsa. Ylipäänsä se tunne, kun on saanut itse olla päättämässä kodin tavaroista. Haluaisin sanoa, että "ihanaa kun nurkissa ei ole turhaa roinaa", mutta varmasti on. Uskomatonta miten pelkästään kahden ihmisen mukana tulee raijattua jos jonkinlaista kamaa. Ja itse taidan olla se pahin roinakerääjä tässäkin tapauksessa.
Tunnustus #2: En ole antanut aiemmin itsestäni kaikkea tälle blogille. Myönnän, että blogi jäi vähemmälle huomiolle, kun elämää alkoi tapahtua. Ensin tuli ero eksästä, jonka jälkeen vietin aikaani töissä ja itseäni hemmotellen ja elämästä nautiskellen. Aloin katsella ympärilleni ja ihastella elämää ja ihmisiä, ja nautin ajasta kavereiden kanssa. Kävin jopa baarissa useammin kuin aiemmin. Mutta yksipuolisen ihastumisen, yksien ohareiden ja eksän vihaviestien jälkeen löysin nykyisen Anselmini, josta en muuten ole kertonut paljon mitään tänne.
Anselmi on hyvän ystäväni Emilian aviomiehen Jonin paras ystävä. Sattumalta Anselmi aka Antti oli bestman ja minä kaaso. Arvatkaa muuten kuka nappasi kimpun ja tuntuuko se koomiselta nykyisin. Kerran tuli Anselmin kanssa valvottua koko yö Empun ja Jonin nurkissa ja puhuttua elämästä, kuolemasta, uskomuksista, menneisyydestä... Ja siitähän se lähti. Ajatella, että huomasin vasta vuoden jälkeen, että kaveripiirissäni on luova, fiksu ja samat arvot jakava nuori mies. Huhhuh. Anselmin perhe ja suku on ihanaa, tunnen oloni erittäin kotoisaksi. Oma perhe ja kaverit myös pitävät ukkelistani, joten asiat ovat paremmin kuin voisi kuvitella.
Tunnustus #3: Olen kohdannut oman itseni aivan uudella tavalla. Aiemmin elämässäni olen koettanut sulkea itsestäni pois asioita, jotka eivät ole ehkä yleisien normien mukaisia tai ns. normaaleja juttuja. Mutta minä olen mitä olen, ja tärkeintä on että nautin itsenäni olemisesta. Joten olen ehkä blogilleni velkaa, että olen peleistä, Pokémoneista, näyttelystä ja ääninäyttelystä, animaatioista, erityisesti Disneystä, aikamatkustuksesta, sarjakuvista ja kirjoista kiinnostunut typykkä. Olen poliittisesti provosoituva; vastustan junttiutta sen kaikissa persumuodoissa, kannatan tasa-arvoista avioliittolakia ja olen rasisminvastainen meuhkaaja. Olen ennen ollut reipas seurakuntanuori, mutta nykyisin ajatukseni ja arvoni ovat muokkautuneet eri suuntaan. En tiedä mikä arvoiltani olisin, mutta minulle tärkeintä olisi, että oikeudenmukaisuus ja moraali rehottaisivat ihmisissä. Runoilen, kirjoitan ja piirrän ja haluaisinkin olla varsinainen moniosaaja. Laulaminen on myös epävirallinen kiinnostus.
Ja olen myös jaarittelija, jos sitä ei ylempää huomaa. Ja romantikko. Hyh, lukijoilla on paljon kestettävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti