Mielipiteistä ja keskustelusta

Satuinpa tuossa normaalin nettiselailuni ohessa törmäämään linkkiin, jota kautta sitten kulkeuduin jollekin keskustelupalstalle. Näin muutamia ihan mielenkiintoisiakin keskusteluja, ja osallistuin puhtaasti vain esittääkseni oman mielipiteeni. Eipä olisi kannattanut.

Heti kimppuuni hyökkäsi joku, joka heti alkuun asiallisesti tyrmäsi minut lapselliseksi ikäni vuoksi. Mielenkiintoisinta oli tämän mamman argumentti: "Sinä esität nyt vain asioita OMASTA NÄKÖKULMASTASI!!1". Siis mitä? Eikös keskustelussa niin tehdä? Vai kuuluisiko siinä nyt sitten lainata muiden mielipiteitä ja olla itse olematta mitään mieltä? Koko kommentti oli niin yllättävä, että ihan häkellyin. Pystyykö muka kukaan meistä kommentoimaan käyttämällä vain universaaleja totuuksia, jotka eivät ole edes suhteessa omiin mielipiteisiin?

En voi sietää tuuliviiri-ihmisiä. Sellaista ihmistyyppiä, joka kyllä aloittaa keskustelemaan, mutta vaihtaa mielipidettään useamman kerran muiden kannanottojen perässä. Olisi eri asia todeta keskustelun loppuun että "ei helevatti, oletpas oikeassa!", jos jonkun perustelu olisi niin ylivoimaisen puolestapuhuva. Mutta jatkuva "joo, oot kyllä oikeassa"/"siinä on kyllä pointti" on vain turhaa joojottelua, joka ei ikinä johda mihinkään.

Jotta en nyt ihan yrittäisi vaikuttaa liian pyhistelevältä, on myönnettävä että olen kerran keskustellut niin intensiivisesti, että aloin itkeä toisen ihmisen mielipiteen vuoksi. Ystäväni äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että yhdenkään homoparin ei tulisi saada adoptoida lapsia, koska se on niin luonnotonta ja väärin. Minusta koko kommentti oli niin loukkaava ja julma niitä ihmisiä kohtaan, jotka todella tahtoivat lasta ja joilla oli aivan yhtäläinen oikeus perheonneen kuin muillakin. Tunsin todella, ettei maailma ikinä tule muuttumaan ja hyväksymään muita juuri sellaisten mielipiteiden vuoksi. (Spoiler, sovimme välimme kiistasta huolimatta)

Kaipa tässäkin tarinassa oli jokin pointti. Pitäisi hyväksyä, mutta pitäisi myös seistä omien mielipiteidensä takana. Kuitenkaan ei saisi olla jääräpäisesti vain yhtä mieltä, vaan avoin muidenkin mielipiteille. Siitä huolimatta sinulla olisi oltava oma näkökulma varsinaisesti olematta mitään liian rajoittavaa mieltä asioista? Ja keskusteltava aina niin, ettei kukaan muu kokisi itseään loukatuksi? Siinäpä tehtävä, johon ei taida kukaan ihminen pystyä.